Vipuvoimaa työelämän kynnykselle : Vuorovaikutusosaamisen diskurssit työelämäsimulaatiohankkeessa

Yleisen puhetavan mukaan kohtaanto-ongelma piinaa työmarkkinoita. Työnhakijoiden tarjoaman osaamisen ei nähdä vastaavan työnantajien etsimää osaamista. Ammattispesifin osaamisen lisäksi työllistyminen näyttää edellyttävän myös vuorovaikutusosaamista. Julkisrahoitteiset hankkeet ovat yksi keino etsiä tapoja tukea vaikeammin työllistyvien henkilöiden työllistymistä ja työelämän monimuotoistumista. Diskurssintutkimuksen näkökulmasta tällainen vaihtoehtoisten työelämäpolkujen kehittäminen on sidoksissa kielenkäyttöön ja kielen merkityksiin. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten työelämässä tarvittavasta vuorovaikutusosaamisesta puhutaan työelämäsimulaatiohankkeen kontekstissa. Samalla tavoite johdattelee pohtimaan hankeorganisaatiota risteymänä opintojen ja työelämän välimaastossa. Tutkimuksen teoriataustan muodostaa katsaus jäsenyysneuvottelun ja työelämän vuorovaikutusprosesseihin, vuorovaikutusosaamisen tutkimukseen sekä diskurssintutkimuksen käsityksiin kielenkäytön ja sosiaalisen toiminnan yhteyksistä. Tutkimuksen aineisto koostuu it-alan työelämäsimulaatiohanke DUDEn valmentajina toimineiden oppilaitosten työntekijöiden ja hankkeeseen osallistuneen yrityksen edustajan haastatteluista sekä hankkeeseen osallistuneiden nuorten videohaastatteluiden vastauksista. Aineisto tulkitaan diskurssinanalyysin ja laadullisen sisällönanalyysin avulla. Aluksi teemoitellaan tiedollisia merkityksiä aineistolähtöisesti, sitten toiminnallisia merkityksiä teoriaohjautuvasti. Työelämässä tarvittava vuorovaikutusosaaminen saa haastattelupuheissa merkityksiä rohkeutta ja itseluottamusta vaativana, itseohjautuvan aktiivisen tiimiläisen vuorovaikutusosaamisena, joka liitetään myös käytöstapoihin ja pukeutumiseen. Sen nähdään olevan lähinnä välineellisesti arvokasta taitopohjaista osaamista, joka kuitenkin kehittyy kontekstisidonnaisesti osallistuessa. Opinnoista työelämään siirtyminen ja työhaastattelutilanne näyttäytyvät kynnyksenä, joka edellyttää erilaista tai vaativampaa vuorovaikutusosaamista kuin itse työelämä. Tämä sekä merkityksiä määrittävät kulttuurisen kontekstit, kuten pandemia ja etätyöt, vahvistavat aiempien tutkimusten havaintoja vuorovaikutusosaamisen kontekstisidonnaisuudesta. Haastattelupuheissa työelämän ja oppilaitosten institutionaalisia tehtäviä, käytänteitä ja puhetapoja haastetaan risteymän eri merkityssysteemien välillä tasapainoillen. Apuna käytetään myös perinteisten rekrytointikäytänteiden kehystämistä sosiaaliseksi ongelmaksi, joka vaatii ratkaisua. Puhetapojen perusteella DUDEn kaltainen ympäristö toimii paitsi opiskelijoiden vuorovaikutusosaamista kehittävänä simulaationa myös oppilaitosten ja työelämän organisaatioiden merkityksiä ja käytänteitä sovittelevana risteymänä. Tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa organisaatioiden moninaisuutta tukevien rekrytointikäytänteiden ja opiskelijoiden työelämäpolkujen kehittämiseen.