Epidemiology of 936 Humeral Shaft Fractures in a Large Finnish Trauma Center ; Olkavarren murtumien epidemiologia Töölön sairaalassa vuosina 2006–2016

Tausta Olkavarren murtumat ovat vammoina verrattain yleisiä ja niitä luokitellaan murtuman sijainnin sekä murtuman morfologian mukaan. Epidemiologiset katsaukset auttavat ymmärtämään vammojen taustalla olevia tekijöitä sekä luovat perustaa tulevaisuuden tutkimustyölle. Toistaiseksi laajoja olkavarren murtumiin kohdistuvia epidemiologisia tutkimuksia on julkaistu vain muutamia. Aineisto ja menetelmät Analysoimme retrospektiivisesti vuosina 2006–2016 Töölön sairaalassa hoidossa olleiden olkavarren murtuman saaneiden aikuispotilaiden sairauskertomukset. Me keräsimme potilastietojärjestelmistä potilaita koskevia taustatietoja ja murtumaan liittyen vammamekanismin ja -ajan, liitännäisvammat sekä laskimme kuolleisuuden vuoden kuluessa vammasta. Löydökset 11 vuoden aikana Töölön sairaalassa hoidettiin 914 potilasta (489 naispotilasta, mediaani-ikä 61,4 vuotta; 425 miespotilasta, mediaani-ikä 50,4 vuotta), joilla oli yhteensä 936 olkavarren murtumaa. Yli 60 % näistä murtumista johtui kaatumisesta samalla tasolla. Potilaiden ikäjakauma oli kaksihuippuinen: eniten murtumia esiintyi iäkkäissä naisissa sekä nuorissa miehissä. Jaoimme olkavarren murtumat 1) tyypillisiin traumaattisiin murtumiin, 2) periproteettisiin sekä 3) patologisiin murtumiin. 872:sta tyypillisestä murtumasta 3,0 % oli avoimia murtumia. Periproteettisia murtumia oli 24 (2,6 %) ja patologisia murtumia 40 (4,3 %). 24 %:lla murtumapotilaista oli liitännäisvammoja, joista yleisin oli primaarinen radiaalihermon halvaus (10 %). Primaarinen radiaalihermon halvaus oli yleisempää distaalisen olkavarren murtumissa sekä korkeaenergisissä vammoissa verrattuna muihin murtumiin. Murtuman jälkeinen ensimmäisen vuoden kuolleisuus oli 9,2 %. Pohdinta Tutkimuksemme mukaan olkavarren murtuma johtuu useimmin kaatumisesta samalla tasolla. Yleisin liitännäisvamma oli primaarinen radiaalihermon halvaus. Toteamamme olkavarren murtumien kaksihuippuinen ikäjakauma on yhdenmukainen aiemman kirjallisuuden kanssa.